​Das Duo Emilia Lajunen und Suvi Oskala spielt seit fünf Jahren auf alten fünfsaitigen Geigen Volkslieder aus der finnischen Tradition. Diese Geigen besitzen eine tiefer gestimmte c-Saite und bringen damit zusätzlich eine Tonlage der Bratsche mit. Die beiden Musikerinnen haben kürzlich ihr zweites Album unter dem Namen “Piilokisa” veröffentlicht. Der “versteckte Scherz”, wie man das Album übersetzen könnte, ist ihnen gelungen. Zunächst klingen die beiden Fiddle-Akrobaten nicht wie ein Duo, sondern werden gern akustisch schnell als Streichergruppe wahrgenommen. Und dann klingen ihre Lieder, wie betagte finnische Volkslieder, die schon seit Alters her mit der Fiddle vorgetragen werden. Die manchmal sehr zerbrechlich wirkenden Kompositionen auf dieser CD, stammen aber von renommierten Musikern aus Skandinavien, wie Mikael Marin von der schwedischen Gruppe Väsen und Johanna Juhola, die derzeit aufregendste Akkordeonvirtuosin Finnlands. Es sind vor allem Tänze, wie die Polska und der Galoppi - ein Landtanz der in den 1830er Jahren für eine kurze Zeit vor allem in Paris, London, Wien und Berlin angesagt war. Die Dynamik, die aus der Musik der beiden Künstlerinnen erwächst, ist umso erstaunlicher, als das sie einerseits aus traditionellen Melodien stammt, andererseits aber auch eine unbestreitbare Modernität besitzen. Hier erlebt man die Gegenwart aus den Werten der Vergangenheit heraus.
© Karsten Rube, folkworld.eu

​

Spännande duo. Det här är verkligen intressant! I en tid när musiken ska vara enkel och lättlyssnad så finns det en nordisk strömning  som verkar ha hämtat inspiration från Béla Bartok och även György Ligeti som lanserade begreppet ”mikropolyfoni” där melodins tonhöjder gradvis förändrades. De tratitionella melodierna dekonstrueras, raffineras och sammanfogas på nytt. TIll en början kan det verka motstötande, det experimentella kan nästan gå för långt med stråkdarr, glissandon och sökande flageoletter men ibland kan det bli förförande vackert och skönt som kristallgals - som i Juhlallisuudet, skriven av Johanna Juhola, eller i två polskor komponerade av Mikael Marin, där Mäster Mikael pendlar mellan mörker och ljusglitter från vårbäckar. Det blir bättre ju mer jag lyssnar.

- Lira Musikmagasin, Thomas Fahlander

 

Dieses Album der beiden Folk-Geigerinnen macht bekannt mit wunderbarer Musik aus Finnland und überrascht mit seinem Reichtum an Stimmungen und Farben. Und das ganz ohne technische Spielereien aufgenommene Duo klingt bisweilen, als würden hier mehr als zwei Instrumente spielen. Susanne Schmerda rühmt zudem die "erstaunliche erzmusikantische Energie" der Musikerinnen.

- BR-Radion CD-TIPP

 

In ihrer finnischen Heimat wurde die CD von Emilia Lajunen & Suvi Oskala bereits als ”Kammermusik für den Tanzboren” gefeiert. Nun erscheint auch hierzulande die zweite Arbeit der beiden Ausnahme-Musikerinnen. Von Beginn an gelingt den beiden Folk-Fiedlerinnen ein unverwechselbarer Sound, der zwischen Klangcollagen, klassischen Momenten und erfrischend organischen Folk-Sequenzen zu gefallen weiss. Die einzigartige Verschmelzung von traditionellem finnischen Liedgut, alten Volksweisen und moderner Songdramaturgie begeistert einem com Fleck weg. Ein einziger Rausch der Sinne!

- Frank Zöllner, InMusic

 

Die beiden jungen finnischen Frauen spielen mit ihren Geigen mit Freude ihre mitreissenden Töne auf ihrer zweiten CD leicht und grazienhaft ein. Es ist eine Freude, der Musik, den Tänzen zuzuhören. Wie muss es erst sein, die Beiden mit ihren Rhytmen auf der Bühne live zu erleben? Es sind Walzer, Galopp, Tanzspiele. Piilokisa bedeutet ”versteckter Scherz”.

Emilia und Suvi waren mit ihren Tänzen und Eigenkompositionen in der Welt unterwegs bis Indien und Südkorea. Finnlandpresse nennt die Musik des Duos ”Kammermusik für den Tanzboden”. Wir stimmen dem zu mit Freude un mit Moll.

- Hh, Folk Magazin

 

Das ist schon echt verrückt, was die beiden Damen Emilia Lajunen und Suvi Oskala mit ihren Geigen anstellen. Sollte jemand ihr Debüt “Tyttörinki” von 2012 kennen, dann weiß er, wo die Klangreise hingeht. Aber das neue Album “Piilokisa” klingt noch eine Spur verwegener und kraftvoller als das Debüt….

 

Diese Kraft meint man zu hören, denn wenngleich Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala auch fragil zu Werke gehen können, ist auf “Piilokisa” durchgängig eine Menge Energie und Leidenschaft zu spüren. Was daneben noch überrascht ist, dass dieses so “dünn” besetzte Instrumentalalbum zu keinem Moment langweilig wird. Ob es an der Virtuosität der beiden Musikerinnen liegt oder an den Kompositionen? Vermutlich an beidem….

- Global Music Magazine

 

…Traditionelles und Folkiges verschmilzt so zu einer rhythmischen Melange aus der leidenschaftlichen, sehr individuellen Dynamik zweier Fiedlerinnen aus Finnland.

 

FAZIT: „Piilokisa“ vom DUO EMILIA LAJUNEN & SUVI OSKALA ist ein temperamentvolles Album zweier finnischer Musikerinnen geworden, dessen Titel „Versteckter Scherz“ viel Lust und Freude am Rhythmus verbreitet, aber garantiert kein Witz ist.

- musikreviews.de

 

Lasst die Fiedeln sprechen: Sanft und temperamentvoll, gefühlig und übermütig! Wenn Emilia Lajunen und Suvi Oskala gemeinsam musizieren, dann erschaffen sie vielschichtige Klangwelten. Die beiden Musikerinnen zählen zu den besten Folk-Fiedlerinnen Finnlands. Mit neuen, sehr temperamentvollen Arrangements klingen die traditionellen Stücke plötzlich ganz anders und frisch. Hier muss getanzt werden! Die finnische Presse nennt den Musikstil übrigens sehr treffend »Kammermusik für den Tanzboden«….
- nordische-musik.de

 

A five-string fiddle with its extra low string digs into deeper, grainy viola territory, and here are two of them, in the hands of two fine players, members of multiple Finnish bands.

…

Just two fiddles but, with those low strings and much double-stopping, drones and tight bow-work, they create an orchestral richness of sound, with the rhythmic agility, tonal sensitivity and on-the-spot creative ability with harmony and counterpoint that’s born of long experience playing folk music. It’s a prime example of the work of musicians

who’ve taken largely folk rather than classical routes to make music that the classical, as

well as the folk and traditional, scene should be taking notice of. … Not from the classical stable but of classic stature.

- Andrew Crownshaw, fROOTS March 2018

 

…Mijn favoriet van de traditionals is “Lippa”, dat ik wel ergens in huis heb, in een versie op de gebogen lier, maar hier dus door twee violen gespeeld wordt en perfect als “licht-klassiek” verkocht zou kunnen worden. Het wordt gevolgd door de uitbundige en feestelijke titeltrack, die me serieus doet wensen de dames ooit eens live bezig te kunnen zien. Het hedendaagse gedeelte van de plaat wordt gevormd door drie speciaal voor het duo geschreven nummers:”Juhlallisuudet” (=Feestelijkheden”) is van de hand van accordeoniste en componiste Johanna Juhola, die de wonderlijkste melodieën schrijft en wiens compositie hier werkelijk een perfect vehikel is voor de beide dames om de veelzijdigheid van hun vioolspel te kunnen etaleren….

Och…ik weet nu al wat sommigen zullen zeggen, maar het kan mij niet schelen, want ik heb deze plaat wél gehoord en meermaals zelfs. En als ik dit dus bijzonder mooi en aanbevelenswaard vind, dan doe ik dat alleen omdat ik het voor 100% meen. ’t Is maar dat u het weet!
- Rootstime.be, Dani Heyvaert

​

”Elles sont toutes deux violonistes et Finlandaises. Elles interprètent avec sensibilité et versatilité des airs traditionnels finlandais et quelques compositions : valses, polskas, galops et autres. Cela frétille joyeusement dans un galop et dans certaines polskas, tandis que les belles valses plongent dans les nuances, du plus doux au plus fort. Les musiciennes sont intensément complices, faisant évoluer leur musique en parfaite synchronisation. Il y a des moments magiques dans cet album, et l’humour ne manque pas non plus. A découvrir!”

- Le Canard Folk, Belgium

 

Yesterday i got this new CD from Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala that will be released 16.3. by Nordic Notes. It sounds great and contains also a tune i composed for the duo. I’m very happy with what they did with the composition!

- Johanna Juhola, accordionist

​

SO III is one of Finnish Suvi Oskala’s many projects. She has recorded the album ”Muuttonaurujen parvia” with Oskari Lehtonen (percussion) and Teemu Korpipää (live-electronics). Suvi Oskala plays the five-string fiddle and sings. And does these both with talent. Even though Suvi Oskala is a folk musician, the borders of jazz and ambient have been crossed on the album. Maybe the term Avantgarde-Folk fits her best. Whichever genre the album is categorised to, it is excellent.The experience of the musicians and their will to experiment creates music which is refreshing and crosses the borders of genres. The lyrics are written by a young Finnish poet Saija Nojonen.
- WELTMUSIK-MAGAZIN, 17.2.2016

 

…Playing music with only two violins as the backing is bold. You might think it an impossible equation for a full musical foundation, but in that case you’d be underestimating the violin and this trio. … What ”Gourmet!” offers is some fantastic, modern Nordic folk music….
 - For the whole review in German please visit Weltmusikmagasin.de

 

Only because of the fact that Suvi Oskala gives both her voice and her violin a major role, arises involuntarily comparison with the Czech Iva Bittová. The fact that Suvi boldly gathers in folk traditions, twisting her voice artfully and at times wildly improvises, reinforced that impression. Moreover, the percussion percussionist Oskari Lehtonen recalls memories of Bittová's former musical partner Pavel Fajt. The electronics added by the third band member Teemu Korpipää are rather subtle than intrusive, so that the sound remains clear and transparent.

Although Oskala and her companions undoubtedly frequently have listened carefully to Bittová, this is not a matter of ‘me-too’. The poetic imagination suggested by songs like 'The Moon Takes a Stroll', translates into musicly subtle atmospheric drawings.. "Even the wolves are scared," Oskala sings with a slight shudder. "But can they escape the embrace of the moon?" Secretly you hope of course not, because as in scary fairy tales the shudder here is a pleasure instead of a punishment.

 - Ton Maas, mixedworldmusic.com

 

SO III on viulisti/laulaja Suvi Oskalan säveltaiteen ympärlle muodostuva trio, jota ensi mainitun lisäksi täydentää lyömäsoittaja Oskari Lehtonen ja äänielektroniikkaa käsittelevä Teemu Korpipää. Jo kokonpanosta voi päätellä että kyseessä ei ole aivan puhda kansanmusiikkialbumi ja musiikki tuokin mielikuvia Ultra Brasta yhdistettynä menneen vuosikymmenen lofi-indiepoppiin. Muusikot ovat kaikki rautaisia ammattilaisia ja levy myös pursuaa oivaltavia sovitusideoita Oskalan muuten melko stoalaiseen estetiikkaan.

Myönnettäköön, että arvostelija on syntynyt vanhana, mutta läpi levyn musiikkia leikkaavat äkkiväärät taitteet antavat albumille kokonaisuutena kiusallisesti hieman tekotaiteellisen ilmeen. Siitä huolimatta pieniä yksityiskohtia ja värejä rikkaasti tarjoileva sävelkieli takaa tästä albumista niin mielenkiintoisen kuin mitä pääkaupunkiseutulainen nykykansanmusiikkitaide voi parhaimmillaan antaa.
- Teemu Eerola, Kansanmusiikki 1/2015

 

Finnish fiddler Suvi Oskala has an admirable musical pedigree in her homeland, including a degree in folk music from the Sibelius Academy. Her solo and group work had wandered far and wide musically, but with the trio SO III she’s definitely hit the bullseye.

Oskala plays a five-string fiddle, giving greater range and depth to the music, and sings, along with Oskari Lehtonen (percussion and vocals) and Teemu Korpiää on live electronics. The songs are all original, with lyrics by the Finnish poet Saija Nojonen. The debt to Finnish folk is there, not only in the ‘ditty’ song Näkinkeniä, which bounces merrily along in the traditional manner, but also in the dark undertones that inhabit many of the tracks, reminiscent at times of the bold music of early Hedningarna. It’s a very spare disc, with fiddle and voices offering the only melody, but it’s still incredibly rich. Harmonies layer to create sounds that range from nightingale to banshee. It’s definitely a journey to another world, where fiddle lulls or drives. It’s definitely the lead of the band, but the other two work so deftly and subtly that the way they fill out the sound seems com- pletely organic. Whether the arrangements are plotted or have simply developed, it’s masterful. More than atmospheric, it’s a disc that arrives straight out of left field and pro- ceeds to dance through winding mazes, then over the hills and far away. The joy of it is that the music here stands outside of everything, deliciously alien (although a couple of moments offer faint echoes of Björk at her best, which is no bad thing).

 

It’s probably a Marmite record, love it or hate it, but it packs more adventure and fire into its seven tracks than many musicians manage in an entire career. Utterly bloody wonderful.
- Chris Nickson, fROOTS 3-4/2015

 

SO III. Viulumaisteri Suvi Oskalan ohjaama trio tekee Sibelius-Akatemian näkemyksekkäintä avantgardefolkia hetkeen aikaan, tuoden mieleen välillä Arvo Pärtin soittamassa gabber-teknoa.

- 10 kuumaa vinkkia folkvuoteen 2015, Mikael Mattila, Ilkka 11.1.2015

 

Rather marvellous

- Ian Andersson, fRoots radio December 2014

 

Some most inventive Finnish folkadelia.

- fROOTS playlist Jan/Feb 2015

 

Suvi Oskala på violin och sång backades stiligt upp av Oskari Lehtonens nyansrika slagverk (så här nära Petter Berndalen-stil har jag sällan hört någon spela i Finland) och Teemu Korpipääs ljuddesign.

- Tove Djupsjöbacka, HBL 21.11.2014

 

Kansanmusikkiyhtye Pelios soitti nimittäin hienon keikan. ---  Laulustemmat väreilivät lämpimästi, ja rytmipohjaksi riitti kengän kevyt naputus lattiaa vasten. --- Ei voinut kuin ihailla viulisti-laulajien Suvi Oskalan ja Sandra Marteleurin taidokkuutta, päälaulaja Josefin Peterssistä puhumattakaan.
- Jussi saarinen, Lempäälän-Vesilahden sanomat 2.10.2013

 

You can't go wrong with any of these records. From the old-timey traditions of Tyttörinki to the modern traditions of Gourmet! to the otherworldliness of Soolo, Suvi Oskala offers a musical range that is refreshing, challenging, and satisfying.

- Greg Harness, Rootsworld, 2012

 

Pelios skulle kunna ge en eller annan av de indiegrupper som dränker musiken i pukor i tron att det svänger mer, en lektion i att det är pauserna och synkoperingarna som skapar rytmen.
- Kritiker.se / Zero / 2012

Nykykansanmusiikin monitoiminainen [Suvi Oskala] tekee paljon ja taidolla. Muotovalio ulosanti jättää tunnelman silti hieman pidättyväiseksi.
- Mikael Mattila, Nrgm, 2012

Tyylikästä kantta on mukava hypistellä ja Oskalan sanomakin avautuu pikkuhiljaa. Soolosta jäi maanläheinen maku.
- Pia Rask, Pelimanni 2/2012

Perinnetuntemus ja vahva oma ääni yhdistyvät duon [Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala] soitossa ja mikä virkistävintä, turha krumeluuri on vältetty. Soitossa kyse tuntuu olevan musiikista; menosta ja poljennosta.
- Amanda Kauranne, Kansanmusiikin ilta, YLE 1

Svensk-finska trion Pelios debutskiva är en riktigt positiv överraskning. Greppet är fräscht och gruppens sound är väldigt effektivt i all sin enkelhet. Man kan skapa mycket med sång och stråkinstrument.
- Tove Djupsjöbacka, HBL, 22.8.2012

Viulisti ja laulaja Suvi Oskalan sooloalbumi on hyvää mainosta Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle, josta hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2010. Tällaista, yhtä aikaa kansanperinteisiin ja taidemusiikkiin viittaavaa, määrittelemätöntä taidetta tuskin syntyisi ilman sitä. Oskala laulaa ja soittaa Per Klingan suunnittelemaa ja rakentamaa viisikielistä viulua, eikä kappaleissa yhtä lukuunottamatta ole muita soittimia. Sointi on siis aika spartalainen, mutta se vetää huomion soiton ja laulun nyansseihin. Musiikki ottaa aineksensa vapautuneesti eri maailmoista, perusminimalismista intialaissävyihin ja muinaissuomalaisuuteen eikä kaihda huumoriakaan. Albumi on huomattavan lyhyt, vain puolisen tuntia. Sellaisenaan se heijastelee Oskalan sooloesiintymisiä, jotka ovat saman mittaisia. Tavallista vähemmän on tässä tapauksessa juuri oikea määrä.
- Matti Ripatti, Maailman kuvalehti, 2012

--viulisti Suvi Oskalan tulkitsema Kuunkulta on suorastaan mystinen.
- Suonna Kononen, Polka Chicks -levyarvostelu, Karjalainen, 6.8.2009

 

-- but when Suvi sang there was a gentle urgency in her tone which flowed effortlessly with the rest of the band.
- New Current March 29, 2009

 

Teija Nikun, Suvi Oskalan ja Kukka Lehdon muodostaman yhtyeen yhteissointi on lumoava. Haitarin ja kahden viulun yhdistelmä saattaisi ensi alkuun kuulostaa kapealta, mutta tyttöjen harmoniset sovitukset yhdistyvät soitossa tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.
- Harri Saksa, 2009

 

Her voice is stylish, quirky and mischievous by turns, as with the very lively singing tune The Road To Helsinki, or the album’s closing track Mesimies (The Man Made Out Of Honey). My mind gets filled with images of swarming bees during the song’s slightly crazy/discordant middle passage – and what a contemporary finish the song has!
- Debbie Koritsas (Living tradition)

 

“The Auvo Quartet is exactly what I dreamed of being in during my youth, but did not then exist. To bring together the majesty of Julian Sutton with the elegance and dexterity of Roope Aarnio is heavenly. Stir in the mixed – spice of Tom Oakes (whose musicality has matured so beautifully) and the sublime, lime – frosted icing of Suvi Oskala and it makes for a right slap- up Missus Miggins by Jove! A feast for the ears. Book ‘em! “
- Karen Tweed

 

Musiken är inoniskt nog en stor del av föreställningen (Karl Kungs Jakt - teckenspråkig opera) och enastående bra trots den endast framförs av två instrument i tage: bastuba och fiol eller trumma.
- Emelie Westerlund, Ålandstidningen, 14.5.2008

 

Nainen joka harjoitteli luolassa on äärettömän kunnianhimoisesti tehty esitys --- Shamanistinen tunnelma syntyi niin musiikin teemojen hallitusta toistosta. Nainen (Oskala) ja soitin kykenivät luomaan uskomattomia äänimaailmoja.
- Maija-Liisa Westman, Keskisuomalainen, 4.12.2007

 

Tässä esityksessä haastettiin sekä katsoja, kuulija että ymmärtäjä. --- yhden esittäjän muodostama äänten tapetti eteni sointuja hypnoottisesti toistaen ja runon äänteitä joskus tunnistamattomassakin muodossa kerraten.
- Mikko Nortela, Karjalainen, 28.11.2007

 

This is an album (Auvo Quartet) that in blending traditions emerges as something that previously didn’t exist in either country and deserves to be lauded in both.
Andrew Cronshaw ( fRoots 05/07)

 

Nainen joka harjoitteli Luolassa on visuaalinen konsertti, johon lavastuksen on suunnitellut Elina Lajunen, esiintyjänä (viulu/laulu) on Suvi Oskala ja musiikin on säveltänyt Masi Tiitta.
Erityisen hienoa esityksessä kokonaisuutena on, että tämä koskee kaikkia osa-alueita, niin valoa, lavastusta, musiikkia kuin esiintyjää. Esitys on purkamattomasti osiensa summaa suurempi.
- Mia Kivinen 2006

 

Suvi Oskala sjöng och spelade violin. Nej, vänta, så kan det inte uttryckas. Sången var inte sång i konventionell mening. Mera ljud ur strupen. Extremt höga. Ofta hesa. Men prickklara och usskiljbara tonhöjder. Också violinens toner avvek från konvenansen. Eller använde den på sitt eget sätt. Och alltsammans gjordes fabulöst virtuost. Skickligt.
- Lena von Bonsdorff, HBL, 12.9.2006